Reissu on nyt ohi ja tyytyväisempi olo ei voisi olla. Reissu sujui paremmin kuin uskalsin odottaakkaan. Onhan kahden vaippaikäisen kanssa matkustamisessa omat haasteensa, mutta päästiin paljon vähemmällä kuin odotin. Rehellisesti sanottuna odotin tuntien kestävää huutoa lentokoneessa, joka vedetään läpi sillä fiiliksellä, että kyllä se saadaan loppumaan kunhan uni tulee. Yölento pelotti myös, koska lento oli ensimmäinen molemmille lapsille. Mutta samaanaikaan tiesin jossain mielen syövereissä, että tunnen kyllä lapseni ja lento menee hyvin.
Oulun lentokentällä laitettiin puuduttavat korvatipat molemmille korviin. Enni hieman itseskeli lentokentällä väsymystään, kun kello oli jo
hyvästi yli yöuniajan. Mutta sain hänet sitten nukahtamaan syliin, jossa nukkuikin koneeseen saakka. Mimi hieman säikähti lentokonetta aluksi ja huusi, että heti kotiin, nyt heti. Hih. Mutta samantien, ku lentokone nousi ilmaan ja moottorit käynnisty sammahti molemmat lapset unille. Mimi nukku koko lennon ja heräs vasta laskeutuessa, Enni havahtui pariin kertaan mutta jatkoi unia samantien. Yhtään itkua ei kuulunut lennon aikana. Takaisin lentäessä Enni itkeskeli hieman enemmän, ku oli pakko pysyä paikallaan eikä päässyt lattialle ryömimään, takaisin tulo kun oli päivälento 15.30-20.00. Mutta sekin meni paljon odotettua paremmin ja itkua oli yhteensä lentojen aikana ehkä 10-15 min. Eli ei juurikaan. Havaittiin todella hyväksi apuvälineeksi Doomoon imetystyyny! Sen sai mukavasti Mimin alle ja toisen kulman tukemaan Ennin päätä niin ettei mun tarvinnut kannatella käsissä. Suosittelen, oli ehkä paras apuväline lennolle.Reissu sujui lastenehdoilla ja Villa oli mitä hienoin, tykättiin tosi paljon. Matka keskustaan oli kyllä ehkä hieman pitkä ja jyrkkä. Vuoristotie oli aika hurja nimittäin. Vuokra-autolla tuli ajaettua reissun aikana reilu 500 kilometriä, joten aikapaljon siis tuli ajeltua. Liikennehän on Turkissa omanlaistansa, mutta Jari on onneksi turvallinen ja kylmäpäinen kuski, joten vaaratilanteita ei tullut.
Liian kuumakaan ei ollut, lämpötila pysytteli pääasiassa 30 pinnassa ja joinain päivinä jopa sen alle, joten ensimmäisen päivän hikoilun jälkeen totuttiin siihen jo tosi hyvin koko porukka ja lapset viihtyivät mainiosti varjoisassa paikassa uima-altaassa. Mimi halus uida myös paljon isossa altaassa ja oppikin reissun aikana uimaan pelkkä uimarengas apuna.
Enni rakasti pientä puhallettava allasta ja sitä, kun sai polskia sydämensä kyllyydestä. Makas vatsallaan pienessä määrässä vettä jo ryömi ja leikki leluilla. Uni tuli hyvin niin päivällä kuin illallakin. Ja kaikinpuolin onnistunut reissu. Uimarannalla käytiin kerran ,mutta kleopatralla aallot oli niin isot ettei kummatkaan lapset uskaltaneet 10 metriä lähemmäs rantaviivaa.. Eikä me kyllä noita oltais niihin aaltoihin voitu viedä muutenkaan, joten katseltiin vain hetki ja loppuloma nautittiin oman uima-altaan rauhasta.
Jokapäivä käytiin jossain syömässä ja lempparipaikaksi valikoitui Zavra niminen turkkilainen ravintola, josta sai niin hyvää dönerkebabbia, etten ole koskaan suomessa syönyt. Eikä ollut kallistakaan.
Shoppailin lapsille muutamat vaatteet Waikikilta ja itselle pari laukkua, muuten en löytänyt juurikaan ostettavaa, koska en pidä tinkaamisesta enkä jaksanu basaareilla yrittää yhtään.
Oisko jotain mitä haluaisitte kuulla lomasta? Teen vielä osa kakkosen ja kerron siinä lukijoiden toiveiden perusteella vielä lisää. Esim. Mitä meillä oli reissussa mukana lapsille? Kuviakin on aika paljon kamerassa joita en ole vielä saannut siirrettyä koneelle, joten osa 2 tulee piakkoin. Tässä nyt vain nämä pikaiset lomakuulumiset.
Kotiin oli myös ihana tulla, kun täällä odotti jääkaappi täynnä ruokaa. Kiitos äidille siitä! Kaikinpuolin loma oli erittäin onnistunut kokemus, toki pienet tuo omat haasteensa ja paljon joustavuutta tarvitaan, mutta jälleen kerran yksi kokemus lisää. Ja niinkuin Mimille sanottiin, niin ensikerralla nähdään sitten jokin toinen lentokenttä, koska meillä ei oo koskaan ollu tapana palata samaanpaikkaan toista kertaa, vaan halutaan nähdä mahdollisimman paljon.
