Oon aina tuntenut itseni hieman oudoksi linnuksi, niin oikeassa elämässä kuin blogimaailmassakin. Ajattelen monista asioista hyvin eri tavalla kuin moni. En tykkää hysterisoida asioita, saati jauhaa asioista, jotka ovat itsestäänselvyyksiä.
En myöskään pidä turhanpäiväisestä riitelystä, enkä jaksa jankuttaa typeristä asioista esimerkiksi ystävieni kanssa. En muista, että olisin koskaan aikuisiällä riidellyt kenenkään ystäväni kanssa. En myöskään vittuile turhanpäiten, vaikka kysyttäessä mielipiteeni asiasta ilmaisenkin suoraan. Olen oppinut rehelliseksi, mutta kohteliaaksi. En halua loukata, mutta en myöskään valehdella tai pimittää asioita, vaikka joskus jätänkin jotain sanomatta, jos koen, että siitä ei ole mitään hyötyä kenellekkään.
Kirjoitustyylini on myös suorasukainen, menen suoraan asiaan, mutta tykkään jättää pohdittavaa myös lukijalle. Tämä on joskus aiheuttanut väärinymmärryksiä ja tekstini on joskus otettu liian vakavamielisesti, vaikka tarkoitus on ollut kirjoittaa se pilke silmäkulmassa, tästä päästäänkin sitten siihen yhteen puoleeni; -Olen aina pilke silmäkulmassa, mikään perus arkiasia ei ole niin vakava, että kirjoittaisin jostain täysin vakavamielisesti.
Olen ihminen joka ajattelee, että maailmassa on suurempiakin murheita ja on ihan turhaa riidellä mielipide-erojen vuoksi. En myöskään _koskaan_ piilovittuile, en harrasta sellaista, sanon suoraan jos on sanottavaa ja tuskin koskaan sitä on. Ja en kyllä muutenkaan harrasta ihmisille pään aukomista.
Joskus tuntuu, että jotku ihmiset on käsittäny mun kirjoitukset väärin ja ottanu niistä ehkä itseensäkkin, vaikka en todellakaan ole niitä kehenkään kohdistanut, vaan pohdin asioita AINA oman kokemuksen kautta ja sen mukaan miltä minusta tuntuu, en koskaan ajattele ketään muuta henkilöä kirjoittaessani postausta (muuta ku tyttöjä ja Jaria. :D)
Olen itsevarma, mutta samaan aikaan hyvin epävarma itsestäni ja siitä, että hyväksytäänkö minut. Hyväksyn kyllä itse itseni ja pidän itsestäni, mutta pelkään, että muut ymmärtävät minut väärin, koska menen joskus lukkoon ja höpötän mitä sattuun. Samaistuuko kukaan?
Kuten kaikki ihmiset, myös minä olen sellainen, joka täytyy tuntea voidakseen tehdä päätelmiä. "Pelkän ulkokuoren perusteella ei voi tuomita." Jo lapsena muumeista oppimani sanonta pätee myös aikuisena, pienestä pintaraapaisusta et tunne koko persoonaa, et tiedä mikä saa kenenkin käyttäytymään tietyllä tavalla ja mikä tekee hänestä hänen. Ole siis avoin. :)
Mikä on susta vaikeinta netissä? Onko äänensävyjen ja elekielen puuttuminen iso ongelma?