Kun aloin odottaa Mimiä olin vasta täyttänyt 23. Olin nuori äiti. Nyt on kulunut lähestulkoon 4 vuotta siitä hetkestä ja täytin juuri 27 vuotta. Tuntuu kuin tää neljä vuotta olisi kulunut silmänräpäyksessä. Ensin olin kaksikymppinen ja kohta mua voi jo kutsua kolmikymppiseksi. Tää aika 20-ja 27 ikävuoden välillä on menny ihan tajuttoman nopeeta ja etenkin se. Tuntuu, että siitä kun täytin 20 ei oo kuin pieni hetki.
Aiemmin en oo kokenut kriisin tunteita, mutta nyt tuntuu, että oikeesti: Miks tää aika kuluu näin nopeeta? Etenkin ne päivät on lisääntyneet kun iän huomaa jo kasvoiltakin, heti, kun on syönyt esim. Paljon sokeria näyttää kasvot aivan ryppyisiltä ja "elähtäneiltä" tiiättekö krapulanaaman?? Siltä! Päätin siis välttää sokeria jatkossa vielä enemmän. :D Ja otsarypyt, käääk! Vois stressata vähempi ja nukkua enempi.
Olen myös ottanut käyttöön Laveran silmänympärysvoiteen ja tämän lisäksi laitan joka aamu manteliöljyä naamaan, erityisesti silmien ympärille.
Käytän yhä kasvoilla kookosöljyä ja yritän syödä rasvaa myös sisäisesti,myöskin omegat on käytössä.
Eli mun resepti "vanhenemisen torjumiseen" on:
Urheilu, rasvat sisäisesti ja ulkoisesti, terveellinen ravinto ja riittävästi vettä. Stressiäkin koitan välttää parhaani mukaan.
Mutta oikeesti, ei 30 oo vanha. Enkä sano sitä siksi, että yrittäisin vakuutella sitä itselleni ja muille kolmikymppisille tai niille parikymppisille, jotka odottavat kauhulla kolmikymppisiään. Ihmisen elinikäkin nousee kokoajan, joten myös fyysiset ominaisuudet, terveys yms kasvaa kasvamistaan.
Eikä pelkät ulkonäköasiat oo ne mitä "kriiseilen" vaan myös se, että olenko tehnyt riittävästi. Tuntuu, että 30 on monelle se rajapyykki nuoruudelle ja sille, että onko elänyt elämäänsä juuri niin kuin on halunnut, ettei sitten myöhemmin tarvi katua. Mulla jäi monta unelmaa toteuttamatta (reppureissailut, junamatkat euroopan halki, maailmanympärysmatka, yms.) enkä usko, että niitä enää vanhemmalla iällä ainakaan "villinä ja vapaana" suoritan, mutta onneksi on vielä aikaa matkustella ainakin muuten. Enkä oo hylänny ajatusta maailmanympärysmatkastakaan, ehkäpä sitten, kun tytöt ovat sen verran isoja, että päästäis koko jengi.
Alla rippikuvani vuonna 2004, 12 vuotta sitten ja sen alla ihan viime päivinä otettu kuva. Ei oo enää yhtä siloposket kuin 15 vuotiaana ja lapsen pyöreyskin on kadonnut.
Onneksi tässä on vielä kolme vuotta aikaa olla parikymppinen. Haha. :D
