Onko sinun jouluusi kuulunut taianomaiset sadut poroilla liikkuvasta joulupukista ja ikkunoista kurkistelevista tontuista?
Minun on.
Haluatko, että se kuuluu myös sinun lapsesi jouluun vai oletteko ottaneet jouluunne "maanläheisemmän" lähestymistavan?
Minä haluan, että se jännitys, vatsanpohjaa kutkuttava innostus ja joulun odottaminen on asia, jonka myös omat lapseni saavat. Enkä nyt väitä, etteikö joulusta vois nauttia ilmankin. Mä kuitenkin sain aivan ihanat muistot lapsuudesta juuri näistä asioista ja haluan jollain tavoin luoda jouluntaikaa myös omilleni.
Tänä vuonna meillä on nähty jo parikin tonttua, yksi hiippaili ikkunan takana jo parisen viikkoa sitten ja pienempi bongas tontun ihan omaehtoisesti eteisestä huutaen "tonttuuuuu" ja sit kipitettiin ikkunaan katsomaan.
Joulupukista ollaan puhuttu ja kerrottu, että nyt siellä ollaan jo kovassa työn touhussa ja tehdään lapsille lahjoja ja jos olet ollut oikein kiltti, saat joulupukilta myös iiison halin jouluna, se jos joku on tavoittelemisen arvoinen asia.
Itse muistan lapsuudesta sen valtavan jännityksen mikä oli jo aatonaattona, tuntui ettei olisi malttanut nukkua ollenkaan. En jännittänyt pelkästään lahjojen saamista, vaan sitä koko joulun tunnelmaa, joka meille oli luotu. Se kutitteli vatsaanpohjaa ja sai jopa pienelle lapselle onnenkyyneleet silmiin, olen aina rakastanut joulua. Joulun tuoksua, joulun ruokia, saunaa, ihmisiä ympärillä ja ei voi kieltää, ettenkö olisi ollut iloinen myös lahjoista.
Lakkasin uskomasta joulupukkiin 5 tai 6 vuotiaana, kun naapurin isommat lapset kertoivat totuuden, en ensin uskonut. ;) Mutta sitten palaset loksahteli paikoilleen ja tajusin, että missä oli pappa aina, kun joulupukki kävi? Se ei kuitenkaan pilannut joulujani siitä eteenpäin enkä pitänyt vanhempiani valehtelijoina, vaan yhä meillä kävi joulupukki ja varottiin paljastamasta salaisuutta pienemmille. Ihanaa aikaa! Olen niin onnekas, että minulla on lähestulkoon pelkästään hyviä muistoja lapsuudesta, etenkin lapsuuden joulut on olleet parasta aikaa.
Ja haluan tuoda ne samat ihanat muistot juhlapyhistä myös omille lapsilleni. Ja on ihanaa, että nyt saan taas tehdä joulun niinkuin se lapsena tehtiin. Minustakin tulee lapsi jälleen, vatsanpohjaa kutkuttavan jännityksen kera.
Alle 10 vuotiaana
Meillä joulu meni niin, että aamulla herättiin, koristeltiin kuusi ellei tehty sitä edellisiltana. Alettiin keittää riisipuuroa, syötiin aamulla sitä. Katseltiin lastenohjelmat ja joulupukin kuuma linja. Paistettiin jouluherkkuja, syötiin pipareita ja suklaata. Käytiin ehkä ulkona. Sit lähdettiin mummolakierrokselle, jonne tuli kaikki serkut. Lapsivilinä oli valtava. Mummolassa syötiin jouluruoka ja jouluruoan jälkeen tuli joulupukki. Joku meni sitä vastaan ovelle ja kohta kuului kopinaa, kaikki lapset kiljahtelivat ja yhteen ääneen kajautettiin "Joulupukkiii, tuuppaa tänne emme pelkää." Illasta vielä lähdettiin Haapavedelle meidän toiseen mummolaan, jossa oli sitten isän puolen suku, siellä kävi pukki vielä uudelleen. Ja siellä vietettiin joulupyhät.
Aivan ihanat muistot varhaislapsuuden jouluista ja uskon, että niin on myös serkuillani. <3 kunpa nää ajat saisi takaisin.
Ihanaa saada joulun taika takaisin, kun nyt on itsellä kaksi pientä innokasta tyttöä. Millaisia muistoja sinulla on lapsuutesi jouluista?