Aiemmin jo kirjoittelin lyhyen mielipiteeni sukupuolineutraaleista liikennemerkeistä. Nyt kirjoitan mielipiteeni koko tästä hömpötyksestä.
Mun mielestä on mies ja nainen. Sitten on heitä, jotka eivät oikein tiedä kumpaan lokeroon kuuluisivat ja se heille suotakoon. Mutta se, että kaikki pitäisi sen vuoksi muuttaa neutraaliksi, että pieni vähemmistö on hukassa identiteettinsä kanssa on naurettavaa. Ihan kuin kaikki nykyajan hömpötykset niin luokittelisin tämänkin samaan lokeroon.
Iät ja ajat on ollu transuja, naismaisia miehiä,miesmäisiä naisia jne. Jokainen saa olla ihan tasan sellainen kuin on,eikä siihen pitäisi vaikuttaa se että pukeeko tyttönsä punaiseen vai ei. Minun tyttöjäni puetaan tyttömäisesti,koska he ovat tyttöjä. Mutta jos jompikumpi joskus tuntisi itsensä enemmän mieheksi kuin naiseksi, niin en heiltä sitä kieltäisi. Mutta mielestäni on aivan turhaa hapatusta aloittaa hössöttäminen jo lapsena. Ei se siihen lapsen identiteettiin vaikuta millään tavoin, lapsi kyllä kasvaessaan jokatapauksessa löytää ne omat juttunsa. Sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä puetko sitä kaksivuotiaana pinkkiin vai siniseen. Kumpikin käy. Lapsi voi leikkiä nukeilla tai autoilla ja miksi siitä pitäisi sen kummempaa numeroa edes tehdä? Niinhän ne lapset on iänpäivän leikkineet kuka milläkin lelulla.
Tyttöihin usein vain luonnostaan vetoaa enemmän hepeneet, kimaltava ja kirkkaat värit. Miksipä sitä siis heiltä kieltämään?
Meillä Mimin lempijuttu on tällähetkellä betoniauto.. betoniautovideot on kovassa huudossa youtubesta ja aina kaupungilla bongaillaan betonia. Ei se, että Mimi tykkää betoniautosta ole sen ihmeellisempi asia kuin, että joku poika tykkää barbeista. Ei kaikesta tarvitse tehdä numeroa.
Se tässä onkin siis mua eniten häiritsevä asia, että jokaikinen normaaliasia saa nykypäivänä ihan järkyttävät mittasuhteet. Eikö vois vaan elää? Käyttää sitä meille jokaiselle annettua maalaisjärkeä ja lopettaa jokaikisen asian analysoinnin. Ei kaikelle tarvitse antaa nimeä.
Lapsetkin ovat paljon onnellisempia kun äiti ja isi kuuntelee yksilöllisesti heidän tarpeitaan eikä lähde jokaiseen hömpötykseen mukaan.
Jos poika leikkii nukeilla, se ei ole sen kummempaa ku että poika leikkii nukeilla. Siihen on turha lähtä keksimään hienoja analysointeja tai nostaa kasvatustaan jollain tavoin jalustalle. Se on ihan normaalia, eikä muuta sen pojan aikuisena olevaa identiteettia mihinkään suuntaan.
Joten sanomani on, otetaan rennosti. Unohdetaan hömpötykset,eletään päivä kerrallaan eikä mietitä liikaa mikä olisi paras kasvatustyyli,koska se tulee kyllä itsestään kun pidät mielesi avoinna, silmät näkevänä ja korvat kuulevana lapsellesi. Lapsi tarvitsee vain läsnäoloa ja tarpeidensa tyydytyksen. Lapsi saa itkeä,lapsi saa leikkiä, lapsi saa olla vihainen ja lapsen täytyy antaa olla lapsi. Aikuisten ongelmat kyllä joutaa odottamaan.
Mä en luokittele kasvatustyyliäni mihinkään sensitiivis,neutraali jne kastiin;vaan ihan normaali elämiseen. Miksi kukaan edes jaksais vaivata päätään moisilla asioilla? Eikö ihan normaaliarjessa ole jo riittävästi mielenkiintoa, ilman että jokaista tekemäänsä risausta analysoidaan?
Mua tää aihe jurppii monessa muussakin asiassa, ei pelkästään tässä. Ihan KAIKKI menee nykyään yli ja lujaa. Toivottavasti joku ymmärsi mun pointin ja sai napattua sen punaisen langan tästä, yritin selventää mahdollisimman helposti mun ajatuksia ja päätarkotus on, että jokainen kasvattaa lapsensa omalla tavallaan ja rennosti.
Mua tää aihe jurppii monessa muussakin asiassa, ei pelkästään tässä. Ihan KAIKKI menee nykyään yli ja lujaa. Toivottavasti joku ymmärsi mun pointin ja sai napattua sen punaisen langan tästä, yritin selventää mahdollisimman helposti mun ajatuksia ja päätarkotus on, että jokainen kasvattaa lapsensa omalla tavallaan ja rennosti.