Kirjoitin tästäkin joskus blogin kulta-aikoina vuonna 2016, vois melkein julkaista postauksen uudelleen vertailun vuoksi, jos löydän sen tuolta luonnosten seasta.
Eli vieläkö on toiveissa vauva, vai onko vauvahaaveet täysin kuopattu? No sen voin kertoa, että ajatukset eivät ole aiemmasta muuttuneet lainkaan, eli vauvaa ei tule... ellei sitten tule yllärilasta. Mutta ainakaan emme suunnittele enää lapsia.
Eilen illalla totesin juuri miehelle, että johan tässä on pian viisi vuotta valvottu enemmän tai vähemmän, ja kokonaan nukutut yöt on laskettavissa yhden käden sormilla, ne on olleet lähinnä lasten ollessa yökylässä. Eli vieläkö tässä pitäisi toiset viisi vuotta jaksaa valvoa, kiitos ei. :D Vauvat on ollutta ja mennyttä.
Eikä minusta oikeastaan enää edes tunnu lainkaan siltä, että olisin vauvan äiti... siis tiedättekö, kun sitä jotenkin muuttuu leikki-ikäisen äidiksi. Nyt ei ole yhtään sellainen olo, että jaksaisin hoivata pientä vauvaa, hieman epä-äidillinenkin jopa. Epävauvamainen. Isot tytöt on meille ihan fine. Heh.
Muistan silloin pari vuotta sitten, kun kerroimme, että lapsiluku on nyt tässä niin moni sanoi, että vielähän teillä on aikaa; kun olette niin nuoria. Joo kyllähän tässä on vielä aikaa muuttaa mieltä, mutta ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen tuskin tuntuu siltä. Vauvat on ihania, jos ne on muilla ja oishan se ihanaa saada pitää ihan pientä vauvaa sylissä, mutta siihen kaikkeen muuhun en enää halua lähteä.
Ja haaveissa siintää jo matkustelu isojen lasten kanssa maailman toiselle puolen, ja sinne sun tänne.
Onko lapsilukusi täysi? Muuttuiko mielesi myöhemmin, ja saittekin vielä pienokaisen?