Some on täynnä body positive juttua, joka on todella ilahduttavaa, että kaikenlaiset vartalot tehdään arkipäiväisiksi. Niin sen kuuluukin olla, ilman sen suurempaa numeroa asiasta. Jokaisen tulisi katsella itseään peilistä hyväksyvästi. Sinä et ole kilosi, sinä olet se mitä sisälläsi on. Kun hyväksyt itsesi, kilot ovat sivuseikka.
Tämän somemeiningin lisäksi itse olen pohtinut asiaa siltä kantilta, kuinka me vanhemmat voimme vaikuttaa tulevien sukupolvien itsetuntoon. Miten me saamme lapsistamme niin itsevarmoja, että hän näkee itsensä omana yksikkönään, eikä vertaa itseään muihin? Minä olen tälläinen, äitini on onnistunut joskus mahdottomaltakin tuntuvassa tehtävässä. Olen miettinyt, että mikä on se avainsana. Ainakin se, että äiti ei koskaan haukkunut itseään tai vertaillut lehdissä tai tv:ssä oleviin malleihin, ne olivat yhdentekeviä ja tavallaan "irrallisessa todellisuudessa" heitä ei pidetty tavoiteltavina, koska ne olivat kuin barbinuket "Ei oikeasti olemassa." Tätä on tosi vaikea selittää niin, että ymmärtäisi, mutta tarkoitan sitä, että me ihmiset jotka olemme täällä oikeassa maailmassa olemme totuus ja jokaisen tulisi verrata itseään vain itseensä. Koska kukaan muu ei ole sinä, kaikkien keho ja lähtökohdat on erilaiset. Mediassa on eri aikakausina ollut eri ihanteita, mutta oma ihanteeni on peilannut terveyteen ja hyvään kuntoon. Olen ollut laiha, pyöreä ja normaalipainoinen, mutten koskaan ole tuntenut alemmuutta, kun en ole ajatellut että minun pitäisi olla mikään tiettyyn muottiin sopiva. Olen kyllä katsellut ihaillen superkunnossa olevia vartaloita, mutta en ole ajatellut, että minun pitäisi mahtua mihinkään muottiin. Näen heidät omana yksikkönään, johon minun ei edes ole mahdollista pyrkiä. Kuinka helpottavaa, eikö?
Yhteiskunta ja ihanteet?
Yhteiskunnassa on omat ihanteensa syvällä, mutta mistä se johtuu? Meistä ihmisistä vai jostain muusta? Mä näen asian niin, että paras keino vaikuttaa ihmisten ajatteluun on uusi sukupolvi. Me vanhemmat voimme kasvattaa lapsistamme tietoisia, itsevarmoja, empaattisia ja avarakatseisia uuden sukupolven lapsia. Mediakin on ihmisiä, jotka toistavat aiempien ihmisten tekoja. Entä jos me tiedostettais asia ja kasvatettais jälkipolvi, joka luo uutta?
Mä olen aina ajatellut itse olevani vastuussa itsestäni, ja itse voivani vaikuttaa kaikkein parhaiten omaan itsetuntooni, johon olen saanut eväät lapsuudesta. Kuka muu muka vois mut hyväksyä paremmin kuin minä itse? Jos hyväksyn itse itseni, niin mun ei edes tarvitse hakea hyväksyntää muilta.
Mutta maailman paremmaksi paikaksi muuttumiseen tarvitaan muutama juttu:
Ensinnäkin hyvän itsetunnon kasvaminen. Tämä saa aikaan sen, että olet empaattinen, hyväksyt niin itsesi kuin muutkin. Kun näitä ihmisiä on tarpeeksi, ei kenenkään tarvitse miettiä ensinkään kelpaatko muille, kun kelpaat itsellesi, kelpaat myös muille. Toisekseen, kun tarpeeksi moni vanhempi kiinnittää erityistä huomiota lapsensa asennekasvuun syntyy itsevarmempi sukupolvi, jolla ei ole tarvetta arvostella muita. Tää on winwin tilanne kaikille. Haastavaako? kyllä. Mutta mahdollista. Ollaanhan mekin paljon suvaitsevampia jo kuin aiemmat sukupolvet, siitä se muutos syntyy, sukupolvi kerrallaan. Kun me vanhemmat nähdään laatikon ulkopuolelle, niin me myös siirretään sama asenne omiin lapsiimme ja tuleviin sukupolviin.
Älkääkä missään nimessä lopettako Body Positive kuvien jakamista, se on yksi osa tätä muuttuvaa maailmaa. Muistakaa myös opettaa lapsillenne, että he ovat hyviä, juuri sellaisena kuin ovat. Älkää vertailko ainakaan ääneen itseänne Instagramin julkkiksiin, joiden kuvat ovat usein kaukana todellisuudesta. Opettakaa lapsillenne, että he ovat tärkeitä. Älkää puhuko ääneen kauneusihanteista ja siirtäkö lapsillenne sitä kuvaa, että niillä olisi mitään merkitystä. Ja oikeastaan ulkonäöstä ei pitäisi edes tehdä numeroa lainkaan, eikä nostaa sitä jalustalle. Älkääkä haukkuko myöskään laihoja, normaalipainoisia tai "parempiosaisia" ihmisiä, me ollaan kaikki yhtä arvokkaita, ja kaikki osa tätä yhteiskuntaa= Yhteiskunta on me, Media on me. Kaikkialla on ihmisiä, joten muutos lähtee ihmisistä. Myös näillä someliikkeillä, kun me muutetaan aikuisten asennetta, niin myös aikuiset voi muuttaa lastensa asennetta.
Mielestäni lasten kanssa on aivan turhaa edes puhua ulkonäöstä. Se on se mitä me ollaan pinnalta, mutta ilman sisusta me ollaan vain tyhjä kuori ilman mitään oikeaa. Mikä on tärkeää sinulle? Minulle ilahduttavat keskustelut lapseni kanssa, vaikkapa siitä miksi me ollaan täällä maapallolla, tai se että miten muita kohdellaan. Ja kun tarpeeksi moni lapsi saa tälläisen kasvatuksen on maailmassa sukupolvi, joka ei pidä ulkokuorta kuin kuorena.