Mediassa paljon esillä oleva aihe. Suomen pelätään luisuvan kuiluun, josta ei helpolla ulospääsyä löydykkään. Nuoria on eläkeläisiin suhteutettuna liian vähän ja eläkkeitä ei voida maksaa enää tulevaisuudessa, ainakaan samalla tyylillä kuin nyt. Vauvapulan uhka on todellinen. Kannattaa siis jo rueta säästämään eläkettä varten, voi olla ettet sitä koskaan muuten saa, ellet jo säästä!
No mikä sitten voisi olla syy vauvapulaan, se on ollut kaikkien huulilla viime päivinä? Syitähän voi olla monia, mutta itse ainakin ajattelisin niistä muutaman olevan ihan kärkitasoa.
Ihan ensimmäiseksi syyksi ajattelisin, että ei vaan haluta lapsia. Nykymaailmassa ihmiset on paljon tiedostavampia kuin ennen, ei tehdä enää mitään siksi, koska niin ruukataan tehdä. Tehdään asioita sen mukaan mitä itse halutaan. Enää aiempien sukupolvien tavat ei pidä meitä niin tiukasti otteessaan, ja on helpompi päättää asioistaan itse eikä ulkopuolisten paineen vuoksi. Nykynuoret osaavat ajatella myös niitä negatiivisia puolia lasten hankinnassa, kaikki ei ole ruusuilla tanssimista. Lisääntynyt informaatiotulva on tuonut esille koko todellisuuden lapsista, niin hyvät kuin ne huonotkin puolet; Ihmiset näkevät totuuden eivät vain iloista vauvakuplaa tuhiseva nyytti sylissä, istumassa kahvilassa latten kera. Ehkä myös se, että nykyään on tuotu enemmän esille niitä lapsiperhearjen huonoja kuin hyviä puolia -saattaa saada jotkut pelkäämään lapsiperhearkea. Pelätään että vapaus on iäksi menetetty, äiti vie lapset erossa, lapset syö kaikki rahat, mihinkään ei koskaan enää pääse ja lapsi huutaa yöt läpeensä ja lähdet töihin väsynein silmin, kun olet valvonut kuukausia.
Ja lisäksi sekin, että samalla kun elinajanodote on kasvanut, on myös ihmiset "nuorentuneet" kolmikymppiset eivät todellakaan vielä tunne olevansa vanhoja, meidän ikäiset elävät elämää vielä aivan täysillä ja lapsen hankkiminen voi tuntua todella kaukaiselta ajatukselta, vaikka biologinen lastentekoikä naisilla ei mihinkään ole muuttunutkaan, niin ihmisen "olemus" on muuttunut nuorekkaammaksi. Nykyään on paljon tavallisempaa haluta lapsia vasta lähempänä 40 ikävuotta, ja osalle se on silloin jo myöhäistä, joten lapset jäävät lopulta hankkimatta. Monella elämä ylipäätään on nykymaailmassa vasta siinä vaiheessa ns. mallillaan, ja lapsia aletaan ajattelemaan vasta sitten; nykyihmiset ovat ehkä vähän järkevämmin ajattelevia kuin edeltäjämme, ajatellaan asioita monelta kantilta. Eikä ajatus lähde enää vain halusta.
Ihan puhtaasti lapsimäärä on alentunut sodanjälkeisistä vuosikymmenistä jo ihan siksikin, että ihmisen prioriteetit ovat muuttuneet. Ennen lapsia vain tuli, se oli ihan tavallista. Nykyään on tavallisempaa miettiä montako lasta ylipäätään haluaa vai haluaako lapsia ollenkaan. Itsekkään en halua lapsia yhtään enempää kuin kaksi, kahteen riittää voimavarat, sylit ja rahat. Kaksi on meille sopiva määrä, jollekkin yksi ja jollekkin ei yhtään.
Internetin ja nykyajan myötä ihmisten silmät ovat avautuneet maailmalle, he pääsevät minne haluavat, näkevät maailman ihan eri näkökulmasta kuin aiemmat sukupolvet. Lapset eivät välttämättä ole enää elämän ykkösprioriteetti, vaan halutaan kokea muutakin.
Lisäksi syitä voi olla monia, jotka lykkäävät lastenhankintaa;
-Rahatilanne, jos tuntuu ettei vakituista työpaikkaa ole, eikä talous ole vakaalla pohjalla -ei lastenhankinta enää nykyihmisen mielessä ole ykkössijalla. Eikä tähän auta vauvatonnit, koska kyse ei ole tonneista vaan paljon isommista rahoista, siitä uskaltaako tai haluaako ihminen ottaa riskiä lapsen vuoksi.
-Ei löydy sopivaa puolisoa, joka myös haluaisi lapsia. Tähän vahvasti liitännäisenä ensimmäisenä kertomani syy, arvot ei vain kohtaa.
Mikä on sinun mielestäsi suurin syy siihen, että ihmiset eivät halua enää lapsia?
Ps. En koskaan vaihtaisi lapsia pois vapaampaan elämään. Vaikka elämä on joskus rankempaa kuin ilman lapsia, niin silti se on aivan äärettömän opettavaista, ihanaa ja eri tavalla merkityksellistä. En ole koskaan katunut lasten hankkimista, en edes silloin kun valvoin 3 kk lähestulkoon putkeen, nukkuen tunnin yössä. En edes silloin, kun esikoinen itki ensimmäiset kuukaudet joka päivä 6h lähes taukoamatta.