Jokainen vanhempi on varmaan joskus törmännyt vastaavaan tilanteeseen.
"Mimi ei syö puuroa, Mimi haluaa jätskiä" (...jonka mummu just osti.)
Ja samantien alkaa karjuminen "ääääääää".
Sanon tokan kerran: "Sit ku syöt ensin puuron, saat vähän jätskiä."
ÄÄÄÄÄ!!!! EII PUUROA!! JÄTSKIÄ!!!
Sanon kolmannen ja viimeisen kerran (tää on vika suostuttelu oljenkorsi)
"Jos syöt kiltisti puuron,niin pääset lämpimään kylpyyn."
Taapero miettii hetken ja varmistaa;
"Ei pieneen ammeeseen,isoon!"Äiti nyökyttelee, kyllä kulta isoon.
Ja niin saadaan jatkaa matkaa ilman huutokonserttia ja kaikki on tyytyväisiä.
....tosin puuro oltais syöty sit jokatapauksessa ennen jäätelöä, vaikka taapero ei kovin suostuvainen olisi ollutkaan. Onneksi neuvottelut tuotti rauhan. Ja lopulta jäätelöä ei tarvittu puuron jälkeen enää ollenkaan.
Jokainen äiti voitais siis melkeinpä siltä istumalta lähettää rauhaneuvottelijaksi ja jokaisen uhmaikäisen äidin pitäisi saada rauhanpalkinto. Ei ole aina helppoa.
