Mimi täyttää kesällä 3 vuotta. Enni on onneksi vielä pieni, mutta jossain vaiheessa se alkaa meilläkin.
Ruuhkavuodet, henkilökohtaisesti mun painajainen.
Mun oma henkilökohtainen painajainen olisi työpäivät, jotka päättyvät vasta 17.00, painajaismaista puurtamista päivästä toiseen. Töistä, kun pääsee jatketaan kauppaan ja kaupasta äkkiä syömään ja jos haluis käydä salilla, niin siihen pari tuntia, että molemmat saa käytyä ja iltapalalle ja siinähän se ilta olikin. Aikaa lapsille kaks tuntia, eli ymmärrän täysin sen jos joku päivätyössä kävijä sanoo ettei aikaa liikkumiselle ole, kun ei halua sen olevan lapsilta pois. Aina sanotaan, että vuorokaudessa on 24 tuntia aikaa liikunnalle, no mielestäni se ei ihan pidä paikkansa. Siitä saa suoraan varata yöunille ainaki 10h, jonka jälkeen töihin 8h. Sitten muut velvollisuudet ja jos haluis tehdä lastenki kans jotain niin eihän siinä paljoa jää, ellei tingi omista yöunistaan.
Oon monesti kiittänyt myös sitä, että Jari on vuorotyössä, vaikka siinä on huonot puolensa niin kyllä mä mielummin otan vaihtelevaa työtä ja 4 vapaapäivää yhdessä perheenä, kuin 5 päivää töitä "aamusta-iltaan" ja vain viikonloppu vapaa. Elämä ei tunnu niin puurtamiselta. Lisäksi, kun aamuvuoro päättyy jo 14.00 jää siinä vielä paljon aikaa tehdä muuta. Yövuoropäivinä sit taas on koko päivä vapaata. Vaikka onkin "epäsäännöllistä" niin just hyvä meille.
Mä en oo lasten saannin myötä todellakaan toivonut sitä, että saatais kiskoa lapset aamulla ylös siitä sitten töihin ja päiväkotiin ja illalla kiukkusena kotiin, eikä aikaa jää mihinkään muuhun. Valitettavasti tää on monen tilanne,ja osa jopa tykkääkin siitä; eikä siinä mitään. Me tykätään erilaisista asioista.
Voisin melkein mielummin tehdä osa-aikaista viikkoa ja elää vähän pienemmällä rahalla kuin puurtaa päivästä ja vuodesta toiseen. Mulle riittävä määrä voisi hyvinkin olla vaikka 25 tuntia viikossa, siitä sais jo ihan riittävästi rahaa, mutta molempien ei tarvis painaa täyttä päivää korkean elintason pitämiseksi. Kuitenkin olisi vara asua omassa talossa ja käydä ehkä joskus lomallakin. Muuta en oikeastaan kaipaa, niin paljon iloa en esimerkiksi shoppailusta saa, että vaihtaisin rauhallisen elämänmenon pitkiin päiviin.
AHDISTAA jo valmiiksi edessä häämöttävä oravanpyörä ja puurtaminen. Toivottavasti meillä on mahdollisuus tehdä se niin, ettei töissä ole pakko kuluttaa kaikkea vapaa-aikaa ja karsia sitä sitten siitä oikeasta elämästä. Mulle työ kun on vain se asia jossa käydään siksi, että kustannetaan se oikea elämä ja autetaan vähän yhteiskuntaa ja sen palveluita verojen muodossa.
Ahdistaako ketään muuta töihinpaluu tai edessä häämöttävät ruuhkavuodet?
