"Äiti tuu leikkimään."
Kuuluu lapsen kaino pyyntö. No minähän menen, mutta teen aina kaiken väärin 3 vuotiaani mielestä, legoukkeli on ihan väärässä paikassa, eikä rakennelmaa kuulu noin tehdä -liukumäki ei todellakaan kuulu siihen! Eikä mikään meinaa oikein mennä siten miten tuo rakas tyttäreni oli sen ajatellut.
Tunnen joskus olevani oikea mielikuvituksettomuuden huippu, kun en vaan osaa leikkiä, jotenki en yhtään pääse siihen hassuttelu meininkiin mukaan, jonka taas mun äiti osaa maailman parhaiten. Mummo siis aiheuttaa "paineita" munkin leikittämisiin, kun tytöt tietenkin odottaa yhtä hullunkurisia legoleikkejä myös multa. Ja ne mummon leikit totta tosiaan on hullunkurisia, mielikuvitusta täynnä.
Mihinkäs se mun mielikuvitus katos? Koska samoja leikkejä mä olen itse äitini kanssa lapsena leikkinyt, voisko joku tuoda sen takaisin?
Isi taas osaa parhaiten kaikki riehumisleikit, liukumäkien teot jaloistaan, kiikutukset, trampoliinilla pomppimiset yms, niihinkään äiti ei kelpaa. Äiti kelpaa yleensä siis vain hoitamiseen, nukuttamiseen, syöttämiseen ja muihin perustarpeiden tyydyttämiseen, hiekkalaatikko leikitkin menee, paremman puutteessa niin ja piiloleikit, ne mäkin jopa osaan.
Tunnen joskus olevani huono äiti, kun en vain yksinkertaisesti osaa! Osaan kyllä leikkiä keittiöleikkejä ja juoda leikkikahvia kupista, mutta sitten kaikki muu johon tarvittaisi enemmän mielikuvitusta on ihan hepreaa ja se on sitä mitä tuo lapseni kaipaisi, mielikuvitusleikkejä joissa hassutellaan ilman rajoja. Ja lapseni on vaativa, todella vaativa leikkiensä suhteen. :D
Tunnen olevani vierailla vesillä niissä puuhissa. Ja eikös jokaisen vanhemman tulisi osata nämä jutut? Sori, en osaa.
Miten te leikitte lastenne kanssa ja millaisista leikeistä lapsesi pitävät?