Usein tai siis todella usein törmään täällä netissä ja somessa teksteihin, joissa äidit jakavat tuntojaan siitä kuinka he kokevat paineita monesta asiasta. Esimerkiksi siitä ovatko he tarpeeksi hyviä äitejä, kun tuntuu, että muut äidit tekevät niin monet asiat paremmin, eivät koskaan huuda lapsilleen ja muutenkin ovat vain täydellisiä. He kokevat paineita siitä niinkin normaalista ja luonnollisesta asiasta kuin äitiys. Näin vastikään olleen äitienpäivän kunniaksi siis kirjoitin pohdintani aiheesta.
Itse en ole koskaan "ymmärtänyt" tätä tunnetta, koska sitä en ole koskaan tuntenut. En lue muiden tekemisiä sillä silmällä, että voisin tuntea kateutta tai riittämättömyyttä. Toinen äiti on aina kärsivällinen, eikä koskaan hermostu. Toinen äiti menettää hermonsa helpommin ja kolmas äiti jotain siltä väliltä. Meistä jokainen on omanlaisensa ja juuri niin hyvä juuri sellaisena kuin on, jokainen ihan varmasti rakastaa lastaan ehdottomasti.
En ole koskaan verrannut itseäni muihin äiteihin tai muihin ihmisiin ylipäänsä. En ole verrannut itseäni telkkarissa näkyviin superkauniisiin tähtiin, enkä kadulla vastaantuleviin mallinmitoissa oleviin upealta näyttäviin naisiin. En ole heille kateellinen enkä tunne riittämättömyyttä, enkä todellakaan koe, että mun täytyisi olla jollain tavoin erilainen vallitsevien kauneusihanteiden, äitiysihanteiden tai minkään muun ihanteen vuoksi.
Minä olen minä ja minä teen juuri niinkuin itse koen parhaaksi. Minä olen riittävän hyvä, juuri minuna. En haluaisi olla kukaan muu, enkä haluaisi, että minkään muunlainen ihminen kasvattaisi lapsiani. Oma äidillinen itsetuntoni on hyvä.
En tunne epävarmuutta omasta äitiydestäni, koska tiedän mitä lapseni tarvitsevat, tiedän sen siitä, kun tyttäreni halaa minua. Tiedän sen siitä, kun tulen kotiin ja vastassa on ilosta kiljuva kuopus.
Tiedän olevani maailman paras äiti ja tiedän, että myös sinä olet sitä; unohda muut ja keskity itseesi, keskity olemaan paras äiti, SINUN lapsillesi, koska kukaan muu heitä ei kasvata, sinä olet heidän äitinsä ja sinusta heidän juurensa ovat kasvaneet: Jos sinä et usko olevasi riittävän hyvä, niin miten lapsesikaan voisi uskoa?