19.5.2013 Ensimmäinen äitiyslomapäivä. Hellettä 25 astetta. Pitkä, ihana vapaa on alkanut. Mielessä jännitys, ilo ja onni. Jännittää tuleva esikoinen ja samalla ilo kutittelee vatsanpohjaa, vapauden tunne, vähän ennenkuin kaikki muuttuu.
 |
| eka äippälomapäivä |
Reilu 2 kuukautta vapaata kesää ja koitti kaunis aurinkoinen päivä, esikoisemme päätti syntyä maailmaan. Koko elämä heitti kuperkeikkaa ja kaikki muuttui. Pian syntyi kuopus ja aika kului niin nopeaa, ettei töihin paluuta edes kerennyt miettiä tai kaivata.
Nyt, kun en vielä saanut opiskelupaikkaa päätin soitella töihin josko palaisin osa-aikaiseksi syyskuusta lähtien. Pienten järjestelyiden jälkeen asia oli sovittu ja kertyneiden kesälomien pidon jälkeen palaan töihin viiden tunnin viikkosopparilla. Halusin aloittaa työskentelyn vähillä tunneilla, jotta saan vielä nauttia pienistä lapsista ja ei tarvitse varata päiväkotipaikkaa, mutta kuitenkin hieman lisätuloja ja omaa rahaa. Tulot ei tietenkään hirvittävästi per kuukausi nouse, mutta kuitenkin sen verran, että voi itsekkin maksella jo jotain talouden laskuja ja lainaakin.
Elämähän nyt ei vieläkään muutu miksikään urakiiturielämäksi, mutta kuitenkin hieman muutakin kuin kotona oloa.
Ehkäpä pehmittynyt pääkin saa uutta sisältöä ja ainakin paljon enemmän ihmiskontakteja. ;) Ensi keväänä sitten taas uusi haku opiskelupaikkoihin, ehkä sekin on parempi, kun tytötkin ovat ensi syksynä jo paljon isompia, kerkeää keskittymäänkin siihen opiskeluun. Joten mut näkee sitten taas syksystä alkaen Cittarissa.
Jännittää kyllä niin paljon. Tuntuu tosi hullulta palata töihin 3 vuoden tauon jälkeen, ihan ku ei olis koskaan ollutkaan töissä. Jo pelkästään valtavat määrät ihmisiä pelottaa, vaikka se on samaan aikaan tosi ihanaa. Ja voi, että nautin aikuisille ihmisille puhumisesta.