Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta, sitä lukee jokaikisen ohjeen ja suosituksen ja pyrkii noudattamaan niitä täysin tai melkein, riippuen tilanteesta. Itse olen suurimmaksi osaksi käyttänyt esikoisenkin aikana maalaisjärkeä, mutta toisen lapsen myötä usko omaan itseen vahvistui entisestään.
Toisen lapsen kanssa sitä vähän höllää, kun kaikki ei ole enää niin uutta ja antaa maalaisjärjellekkin tilaa tulla kuvioihin. Toisen lapsen jälkeen moni esikoisen vauva-ajalta tuttu hömpötys tuntuu ihan naurettavalta. Tuntuu, että miksi sitä tuonkin asian teki niin kamalan vaikeasti, kun ihan yhtähyvin sen olisi voinut tehdä toisellakin tavalla, ilman, että siitä koituu lapselle mitään haittaa.
Kun ekaa lasta silittelee yökaudet, haluaa toisen kanssa tehdä alusta saakka niin, että hän oppisi nukahtamaan itse. Sitä korjaa asioita joita oppi ekan kanssa ja yrittää nyt toimia järkevämmin,mutta kuten sanotaan: Lapset kasvattavat vanhempiaan, näin tapahtuu ihan jokaisen lapsen kohdalla. Sitä oppii uutta jokaisen vauvan jälkeen. Eikä vielä toisenkaan lapsen kanssa osu kaikessa nappiin, vaan tulee paljon tilanteita, joista ajattelee sitten jälkikäteen, että tämän ainakin tekisin toisin jos vielä yhden mahdollisuuden saisin. Toisaalta taas lapsesta ei voi koskaan tietää, jos hän onkin kipeä ja tarvitsee sitä silitystä. Joten tässäkin täytyy jokatapauksessa mennä tilanteen mukaan.
No mitäs ne asiat sitten ovat omalla kohdallani?
-Opettaisin lapsen nukahtamaan alusta saakka ihan itse omaan sänkyyn, kun on ensin silitelty/luettu satu sylissä. Enkä jäisi huoneeseen odottamaan nukahtamista. (Yhä edelleen joudun tunnin kökkimään tyttöjen huoneessa joka ilta)
-Imettäisin pidempään, se on niiin lyhyt aika ja vaikka kaikki vastustaa, oksennus lentää ja mitä nyt muita ongelmia olikaan, niin yrittäisin päästä edes sen 2 kk pidemmälle, jotta 6kk täysimetystä tulisi täyteen. Silloin se tuntuu raastavan pitkältä ajalta keskellä väsymystä ja ongelmia, mutta jälkikäteen tuntuu, että se olisi ollut häviävän pieni aika.
-Välittäisin vielä vähemmän muiden mielipiteistä. Eli tekisin asiat juuri niinkuin näen parhaaksi välittämättä muiden mielipiteistä. Opin hieman tähän jo toisen vauvan aikana.
-Panostaisin muutamaan yhteensopivaan vaatekertaan. (Tytöillä on ihan liiikaa vaatteita.) Ja tästä postauksesta inspiroituneena kävin juuri siivoamassa heidän vaatekaappinsa, keräten sieltä 3 ruokakassillista epäsopivia tai kuluneita vaatteita ja sellaisia joita ei tule käytettyä.
-Luottaisin vielä enemmän itseeni.
- Ja ennen kaikkea ottaisin vielä rennommin, lapset kasvavat hirvittävän nopeaa ja kohta tulee aika, kun he eivät vaadi sinulta mitään muuta kuin rahaa. :D
Mitä sä tekisit toisin jos vielä saisit yhden lapsen? Mitä jokainen uusi lapsi sinulle opetti?