Kun aloitin tämän blogin, odotin esikoistamme. Siitä on aikaa jo 6.5 vuotta, 4.5 vuotta sitten perheemme täydentyi myös toisella tyttärellä.
Elämässäni on tapahtunut ihan valtavan paljon asioita viimeisen noin 10-vuoden aikana. Olen tavannut elämäni ihmisen, mennyt naimisiin, saanut kaksi ihanaa, viisasta, upeaa, älykästä ja kaunista tytärtä, opiskellut kaksi ammattia, ja ollut myös tässä välissä työelämässä, sekä hoitanut lapsiani kotona. En voisi tällä hetkellä olla yhtään onnellisempi.
10-vuotta sitten en uskonut päivääkään, että siitä vain 4-vuotta eteenpäin olisin naimisissa ja saanut lapsen. Niin se elämä vain meni oikealle polulle, ja sain kohdata ihmisen, jonka kanssa olen tämän kaiken toteuttanut.
Täytän elokuun 19 päivä kolmekymmentä ja elämääni taaksepäin miettiessä en koe minkäänlaista "kriisiä" minulla on kaikki mitä toivoa saattaa, en myöskään ole jäänyt paitsi niistä asioista mistä nuorena unelmoin; olen saanut matkustaa, ja saan matkustaa edelleen, olen saanut olla töissä, tienata rahaa, saanut kivan kodin ja en voisi tällä hetkellä toivoa mitään enempää. Joskus kyllä toivon lottovoittoa, mutta kun ajattelen sitä miten hyvin asiani ovat, en voi olla ajattelematta, että olen jo sellaisen saanut.
Pikkutyttönä leikin Peppi Pitkätossua, ja unelmoin olevani maailman vahvin tyttö, Peppi oli suurin idolini. Tällä hetkellä katselen samaa touhua oman, pian 6-vuotiaan tyttäreni toimesta. Vuosi ei vain ole 1994, vaan 2019. Muuten kaikki on kuten ennenkin, lapset on lapsia ja joskus jopa idolit pysyy samana.
Synnyin vuonna 1989, kun maailma oli erilainen. Ei ollut kännyköitä, ei ollut nettiä (ainakaan yleisessä käytössä.), meillä ei ollut tietokonetta. Ensimmäinen pelikone saatiin joskus vuonna 96 tms, kun äiti ja isä osti Segan.
Elokuussa juhlistan merkkipäivääni ystävieni kanssa, ja toivottavasti ne on yhtä siistit bileet, kuin elämäni on ollut. On hienoa olla 30!