Tammikuu on jälleen alkanut ja monella uusi elämä, uutena vuotena on taas luvattu kuinka seuraavana kesänä ollaan siinä unelmien kunnossa.. usein siinä vaan käy niin ,että tsemppi jaksaa kantaa enintään pari kuukautta, jonka jälkeen vanhat tavat vievät voiton. Ite oon paras (pahin) esimerkki tälläsestä, olin ennen tosi huono tsemppaamaan itseäni pidempiaikaiseen elämänmuutokseen. Uudet elintavat unohtu aina parin kuukauden jälkeen ja etenkin treeni jäi pikkuhiljaa pois. Mä olen aina ollu syystreenaaja, joistain syystä energiaa on ollut eniten syksyisin, mutta nyt sen jälkeen kun olet talvet syönyt d-vitamiinilisää, ei ole samaa väsymystä tullut kevätpuolella. Luulen sen johtuvan siitä, että syksyllä on vielä d-vitamiinitasot suuria kesän jälkeen ja talven edetessä ne pikkuhiljaa hupenevat. Nyt, kun olen pitänyt tasot hyvänä niin myös energiat ovat pysyneet.
Lisäksi tsemppiä tuo se, että treeni kulkee. Salilla tulee onnistumisia, painot kasvaa, keho muokkaantuu enemmän kohti sinä unelmaa. Jokaisella meillähän on se oma unelmien kroppa mitä tavoittelee tai mistä haaveilee. Ne onnistumiset tuo sitä tunnetta, että tämä toimii ja tämä kannattaa.
Mun suurin koetinkivi oli maitotuotteiden poisjättö muutama vuosi sitten. Se tuntui tosi vaikealta, koska olin tottunut koostamaan ruokavalioni maitotuotteista; rahkat, jogurtit, jne jäi kaikki pois. Maitoa olin tottunut juomaan lasitolkulla per päivä ja tuntui tosi hölmöltä alkuun syödä ilman maitoa. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja pian maidottomuus ei ollut enää mikään ongelma, siitä oli tullut uusi elämäntapa. Ja etenkin se, kun maha voi paremmin, iho voi paremmin sekä kokonaisolemus on parempi. Toki syön vieläkin joskus jätskiä tai muuta maitotuotetta, jonka jälkeen kärsin vatsakivusta tai turvotuksesta...tyhmä kun olen ja joskus himot vie voiton. Mutta nämä kasvattaa sitä halua syödä niin, että kroppa voi hyvin. Kukapa nyt haluaisi ehdointahdoin itselleen huonon olon?
Muistan sen ajan, kun olin 18-vuotias enkä osannut tehdä vielä oikein mitään ruokia. Spagetti ja jauheliha onnistu... muu ruoka oli einestä. Nyt, kun ajattelen sitä aikaa niin se tuntuu kamalalta. En voisi enää koskaa syödä jokaikisellä aterialla eineksiä, enkä ymmärrä miten pidin niitä hyvänä ruokana.
Kyllähän nyt kotona tehty puhdas ravinto on tuhat kertaa parempaa ja siitä jää myös hyväolo sisäisesti, ei ähkyä, ei turvonnutta oloa vain nälkä on poissa. Laihdutin kyllä silloinkin, mutta niin että söin 800 kaloria päivässä ja kävin 5 krt viikossa salilla ja aamuisin lenkillä. Hehhe, laihduinkin monen monta kiloa. 55 kilosta 47 kiloon, koska kuvittelin olleeni läski. Mulla ei ollut anoreksiaa, mutta jonkinlainen lyhytaikainen syömisongelma oli. Pian paino nousikin takaisin, muutoksethan kun eivät olleet kuin syömättömyys, jonka vuoksi mun aineenvaihdunta oli pitkään aivan sekaisin. Mun ainoa ongelma silloin oli vain lihaksettomuus, josta olisin päässyt sillä, että olisin syönyt enemmän ja treenannut salilla tavoitteellisemmin, mutta nuori kun olin ja hienoa oli olla vain laiha kukkakeppi.
Nykyään olen jo useamman vuoden vienyt ruokavaliotani kokoajan terveellisempään suuntaan, pienin muutoksin. Ne pienet muutokset on se avain, koska jos teet liian radikaaleja muutoksia kerralla voi uusi elämä tuntua liian raskaalta jolloin paluu siihen vanhaan tapahtuu helpommin. Mutta, kun teet yhden muutoksen kerralla, niin silloin se tuntuu helpolta ja sulautuu hyvin arkeen... ja yksi muutos kerrallaan tehdään suuria tuloksia. Siinä, että muokkaat ruokavaliotasi parempaan suuntaan voi kestää kuukausia jopa vuosi; mutta tulokset puhuvat puolestaan... pian huomaat, että se uusi elämäntapa tulee jo kuin itsestään. Olet oppinut jättämään einekset kaupanhyllylle, valitset terveellisiä vaihtoehtoja automaattisesti ja osaat myös höllätä tarvittaessa. Olet löytänyt tasapainon. Vaikka pienet muutokset eivät saa nopeita tuloksia aikaan, niin se pitkäjänteisyys kuitenkin palkitaan.
SMALL steps EVERY day...
Liikunnasta olen pitänyt aina, mutta olen ollut ehkä hieman taitelijasielu.. eli siis jos joku ei oo tuntunut kivalta olen vaihtanut lajia tai jättänyt sikseen. Mun on ollu hirveen vaikea tsempata itseäni tekemään mitään mitä en osaa tai mistä en pidä. Tähän sanoisin neuvoksi sen, että etsi sellainen laji josta oikeasti pidät. Josta nautit ja jota sun ei tarvitse tehdä hampaat irvessä. Kaikkien ei ole pakko käydä salilla eikä kaikkien ole pakko käydä lenkillä. Esimerkiksi itse vihaan lenkkeilyä kaikkina muina hetkinä paitsi silloin, kun on 30 astetta lämmintä; en siis käy lenkillä. Rakastan tanssia, joten tanssin. Tykkään ryhmäliikunnasta, joten ryhmäliikun. Ja näiden lisänä käyn salilla.
Nyt toivon, että tämä fiilis kantaa ja kesällä olen lihaksikkaampi ja kehoni voi entistä paremmin. Tsempit jokaiselle teille, niille jotka aloitti nyt tammikuussa ja niille jotka ovat treenanneet jo pidempään. Muistakaa, että tärkeintä treenaamisessa on se hyväolo minkä se tuo, sisäinen hyvinvointi ja onnellisuus. Se, että liikut tuo sulle satakertaa enemmän kuin se, että makaat sohvalla näpräämässä somea.