Tiedän, että blogia lukee moni samanikäisten lasten vanhempi ja myös mielellään kuulee vähän, että miten täällä arki sujuu. Päätin siis tulla kertomaan vähän, että mites täällä tytöt on "kehittyny" niin yksin kuin yhteisissä leikeissäkin.
Mimi
2 v 9 kk.
- Puhuu mitä vain, laulaa monta laulua oikein ja nuotilleen, kertoo loruja, ei sano k:ta r:ää eikä vielä "minä" muuten puhe on selkeää ja sanajärjestys oikea. Osaa myös leikkiä ns. sanaleikkejä. Esimerkiksi yksi päivä väänsi "Mattilanperästä" (kylä täällä päi). Monenlaisia sanamuunnoksia; kattilanperä, pattilanperä, kakkalanperä, tuttilanperä jne. :D Osaa virvon varvon lorun kokonaan, laulaa tuikkarin nuotilleen.
- Osaa ilmaista tunnetiloja. Kysyy missä,miksi, milloin.
- Osaa laskea 10 tavaraa pöydältä.
-Tunnistaa kaikki värit.
- Osaa värittää niin, että pysyy rajojen sisällä ja osaa piirtää tarkasti oikeannäköisiä kuvia joissa on asiat oikeilla paikoillaan.
-Tunnistaa kaikki peruseläimet ja muutaman muunki.
-kyselee paljon
-On sekä päivä, että yökuiva.
-Osaa ilmaista tarpeet itse ja käy omatoimisesti vessassa (lukuunottamatta potan kaatoa/pyyhkimistä.)
-Osaa leikkiä hienosti muiden lasten kanssa
-On sosiaalinen, vaikka ajoittain hieman ujo.
-Vain äiti kelpaa nukkumaan laittoon
-Osaa hieman ruotsia ja englantia. Siis ihan vain muutamia sanoja.
-Ei juurikaan uhmaa ja jos jotain alkaa uhmaamaankin niin pienellä neuvottelulla "kohtaus" menee nopeaa ohi.
-Suusta on kuulunut vittu ja voi perkele, mutta kiroilu loppui siihen paikkaan, kun äiti kertoi tytön muuttuvan isoksi tytöksi sillä sekunnilla, kun kiroilee vielä. Toivon, että kiroilu unohtuu siihen mennessä, kun on "iso" tyttö.. :D Ainakaan kirosanoja ei ole enää tämän jälkeen suusta kuulunut. Vittu muuttuikin kukaksi. Ja yritän olla itse sanomatta yhtään kirosanaa. Mimillä on siis pieni tyttö "syndrooma" eikä halua, että häntä kutsutaan isoksi. :D Harvemmin itse kiroilen, muuten kuin oikein vihaisena tai jos käy kipeää. Nyt yritän etten sitäkään vähää. Hävettävä tapa.
1v 2kk
-On motorisesti taitava. Kiipeää jokapaikkaan, portaat, sohvalle, saunan lauteille, liukumäkiin jne.
-osaa tanssia
-Sanoo nam, mamma, äiti, isi
-Ymmärtää paljon. Esim,kun puhun että mennään saunaan niin menee jo kylppäriin repimään vaatteita pois. Antaa myös tavaran jonka pyydän ja perus pukemiset, potalla käynnit, syömiset ymmärtää puheesta ja menee oikeisiin paikkoihin. Mummolaan, kun mennään tunnistaa seudun jo kaukaa ja alkaa haukkua matkien heidän koiraansa.
-Rakastaa koiria.
-Osaa pukea hanskat ja lakin
-Syö itse lusikalla ja juo nokkamukista ja oikeasta lasista (syötetään kuitenki vielä.)
-Tykkää touhuilla omiaan (mm. Levittää lakanat pitkin kodinhoitohuoneen lattiaa.
-Nukkuu yöt ja 1-2 päiväunet.
-Kävelee/juoksee
-heittää ja potkii palloa
-Tulee lammas kainalossa kertomaan itse nukkumishalustaan.
-Tekee tai yrittää tehdä kaiken siskon perässä
-Lempiruoka on äidin tekemä pizza ja nakkikastike
-Tykkää kylpeä, kuten siskonsakkin.
-Ei vierasta, ujostele tai oo lainkaan arka. Menee rohkeasti tutustumaan, jopa syliin.
-Myös isi käy ja on ajoittain melkoinen isin tyttö.
-Osaa kävellä varpailla ja varvistaa halutessaan jotain ylhäältä, kädet tuntuu välillä uskomattoman pitkiltä.
Yhdessä tytöt leikkivät suhteellisen nätisti, vaikka joskus leikit painiksi yltyykin tai Enni nappaa kädestä jolloin korvat soi, kun mekkala on valtava. Mut yleensä tilanteet selviää neuvottelemalla. Ja Mimi isompana yleensä ymmärtää, että Enni on vielä niin pieni, ettei vielä ymmärrä. Onneksi kuitenkin Ennikin on ruvennut jo pikkuhiljaa ymmärtämään lelujen jakamista. Antaa aina vauvakavereilleenki lelun käteen leikeissä. :D Mimi on myös hyvä jakamaan leluja muiden lasten kesken ja juuri koskaan ei ole tarvinnut puuttua leikkeihin muiden lasten kans leikkiessä. Molemmat tytöt ovat siis lapsi seurassa yleensä oikein kilttejä.
Nyt kun Ennikin on kokoajan kasvanut on leikit monipuolistuneet todella paljon ja pian he varmaan jo osaavat leikkiä yhdessäkin esimerkiksi legoilla. Vielä se ei suju, koska Enni vaan kaataa aina kaikki tornit ja rakennelmat. Heh.
